| Download:
Word Document
Polykystinen munuaistauti on perinnöllinen munuaistauti, jota tavataan mm. persialais- ja exotic-kissoilla. Kissoilla tätä tautia on raportoitu kirjalisuudessa satunnaisesti alkaen 1967, mutta varsinaiset tutkimukset käynnistyivät vasta 1990, jolloin munuaisvian oireista kärsivä persialaiskissanaaras tuotiin Ohio State University teaching hospital:iin. Tämän naaraan jälkeläiset muodostavat PKD-taudin tutkimukseen käytetyn kannan.
PKD:n muodostamat kystat munuaisissa on helposti diagnosoitavissa ultraäänitutkimuksella jo taudin alkuvaiheessa. Tutkimus vie vain muutaman minuutin, eikä nukutusta yleensä tarvita. Tärkeää on, että tutkimuksen suorittaja on kokenut ja välineet riittävän tasokkaat, silloin tutkimuksen tulos on 98 %:sti paikkansapitävä. Tutkittavan yksilön tulee olla vähintään 10 kuukautta vanha. Ultraäänilaitteen lukupään tulee olla 7,5 – 10 MHz, harmaasävyjen määrä 256. Mitä korkeampi taajuus sitä tarkemmat yksityiskohdat. DNA-testiä kissojen ADPKD:n toteamiseksi ei ole.
PKD on hitaasti etenevä sairaus. Kliiniset oireet esiintyvät yleensä vanhoilla eläimillä, oireina ovat suurentuneet munuaiset ja munuaisten vajaatoiminta keskimäärin seitsemän vuoden iässä. Tauti on perinnöllinen ja kystat ovat olemassa syntymästä alkaen. Kystien koko voi vaihdella alle millimetrin kokoisista useisiin sentteihin. Vanhemmilla eläimillä kystat ovat suurempia ja monilukuisempia. Ongelmat ilmaantuvat kystien alkaessa kasvaa ja vähitellen suurentaessa munuaisten kokoa, ja vähentäen munuaisten normaalin toimintakyvyn lopulta kokonaan. Kliinisiä oireita ovat masennus, huono ruokahalu, yletön juominen, kasvanut virtsaamisen tarve ja painon väheneminen. Taudin eteneminen vaihtelee suuresti, on mahdollista että kissa kuolee johonkin muuhun syyhyn ennen munuaisvikaa. Kuitenkin munuaisvika on varma, jos kystat kasvavat ja aiheuttavat ongelmia.
Koska PKD on atosomaalisen dominoivan geenin aikaansaama, on se suhteellisen helppo poistaa kasvatusmateriaalsita. Kaikki siitoseläimet tuli tutkia mahdollisten kystien varalta. Nopein tapa poistaa ongelma on kastroida kaikki sairaat, eli PKD-positiiviset yksilöt jalostuksesta, ja kasvattaa vain terveillä, PKD-negatiivisilla kissoilla. PKD-negatiivinen kissa on myös geneettisesti PKD-vapaa. Jos joku PKD-positiivinen siitoskissa on erittäin "arvokas", on silti mahdollista saada PKD-negatiivisia jälkeläisiä, kunhan toinen vanhemmista on PKD-negatiivinen ja toinen heterotsygoottinen PKD-geenille. Lisää tästä voit lukea artikkelista "Autosomal Dominant Polycystic Kidney Disease in Persian Cats", by Dr David S. Biller, Dr Stephen P. DiBartola and Wilma J. Lagerwerf. Artikkeli on julkaistu the Cat Fanciers' Magazine:ssa, Feb 1998, ja löytyy myös CFA:n kotisivuilta internetistä. Muita artikkeleita: Biller DS, et al; "Inheritance of Polycystic Kidney Disease in Persian Cats, Journal of Heredity, 1996 Jan; 87(1): 1-5 and Eaton KA, et al; "Autosomal Dominant Polycystic Kidney Disease in Persian and Persian-cross Cats, Vet Pathology 1997, Mar; 34(2): 117-126.
PKD:n arvellaan olevan luultua tavallisempaa persialais/exotic-kissoilla kuin mitä tällä hetkellä on diagnosoitu. Jatkotutkimuksien ja julkaistun informaation avulla kasvattajat ja eläinlääkärit voivat suunnitella PKD-vapaita kasvatusohjelmia. Huomioon tulee kuitenkin ottaa kannan suuruus, kaikkia PKD-positiivisia kissoja ei tule poistaa kasvatuksesta kerralla, sillä pienissä kannoissa geenipoolin kaventuminen voi tuoda esille muita vielä vaikeampia perinnöllisiä tauteja. Pitää edetä harkiten ja valikoida siitoskissat järjellä ja suunnitella, miten saada PKD-vapaa kanta kolmannessa sukupolvessa. Kasvattajana sinä voit auttaa tässä – tutkituta siitoskissasi ja tähtää vain PKD-negatiivisten kissojen kasvattamiseen! Text and layout: © David S. Biller, DAVM, DAVCR,
Kansas State University, USA, |
Mikä on
Polykystinen Munuaistauti – PKD?